[Skip to Content]
Kuljettajakoulutus.fi logo

SAMMUTUSHARJOITUKSET, VANHAN TIEN AIKAAN BLOGI

Kuva: Jukka Larmu
Kuva: Jukka Larmu

Ajoin aikanaan toisen keikan Sisu-Transsin palvelukseen siirryttyäni tällä autolla Lyoniin. Poikkesin huoltoasemalle kahville juuri ennen tunnelia, joka laskee Lyoniin Rhonen rantaan (ohikulkutietä ei vielä silloin ollut). Pihalla oli vähän täyttä ja jouduin valuttamaan ensin parkkiruudusta yli ja sitten peruuttamaan takaisin, jotta sain yhdistelmän suoraksi ruutuun. Auto oli jo melkein kokonaan ruudussa, kun yhtä äkkiä kuului POKS!

Sisu sammui siihen.. katselin vielä hämmästyneenä tuulilasista pihalle, kun öljynoro alkoi valua auton alta pihan reunaa kohti ja samaan aikaa ohut savujuova nousi tuulilasin ulkopuolta pitkin taivasta kohti. Hyppäsin autosta ulos ja ryömin selälleni auton alle katsomaan mistä savu sai alkunsa. Moottorin vasemmalla puolella runkopalkin (kylkiasennossa olevan U-palkin) sisäpuoli oli liekeissä. Huono puoli oli se, että en ylettänyt sinne kuin hanskojen sormenpäillä. Yritin taputella tulta sammuksiin, mutta liekit siirtyivät rukkasten edellä palkkia pitkin karkuun ja lopulta roihahtivat uudestaan toisesta päästä palkkia. En saanut sitten millään tulta sammumaan.

Kippasin hytin, jotta pääsisin yläpuolelta yrittämään. Ei sieltäkään ylettänyt, mutta eipähän ollut vaaraa siitä, että tuli leviäisi saman tien myös hyttiin. Sitten muistin autossa olevan vanhan huovan ja kiipesin apumiehen puoleisesta ovesta sitä hakemaan, jos sillä vaikka saisi tulen tukahdutettua. Silloin selvisi sekin, että siihen aikaan Sisussa oli apumiehen penkki saranoitu etureunasta. Kun hytti oli kipattu ja otin penkin selkänojasta kiinni saadakseni huovan punkalta, niin rojahdin tietysti takapuoli edellä tuulilasia päin penkki sylissäni. Hyvä puoli oli se, että tuulilasi oli tehty kahdesta osasta. Hajosi vaan se oikea puoli. Siinä oli sen jälkeen sellainen valtava hämähäkin kuva.

Sain kuitenkin sen huovan käsiini ja jotenkin sen avulla lopulta palonalun tukahdutettua. Auto oli päällisin puolin kunnossa (paitsi tuulilasi). Tuulilasin lisäksi operaatiossa tärveltyi kuitenkin yksi takki, hanskat ja huopa. Nykyään tieturva, työturva, tulityö tai vaikka ADR-kurssin käynyt kuljettaja hoitaisi varmaan tällaisen tilanteen tyylikkäästi jauhesammuttimella itseään sotkematta ja tuulilasia rikkomatta.

Aloin tutkia, mistä tämä ”tulipalo” oikein johtui. Ohjaustehostimen letku, jossa oli metallipää, oli ”ampunut” itsensä ulos tehostimesta (samalla valuivat tehostimen öljyt maahan) sekä osunut runkopalkkiin ja päävirtajohtoon (josta olivat eristeet jo kovettuneet ja murentuneet) yhtä aikaa, iskien kipinän. Kipinä taas oli sytyttänyt tuleen moottorista vuosien varrella tihkuneen öljyn, jota muuten oli varmasti litratolkulla joka puolella konehuonetta. Eikä siinä vielä kaikki. Joka ikinen sähköjohto, joka tuli hyttiin, kulki tämän palkin sisällä. Nyt ne olivat kaikki palaneet samaan hiilenmustaan nippuun.

Sisu-huoltoa ei Lyonista jostain syystä löytynyt, mutta Daffilta luvattiin huoltoauto seuraavaksi aamuksi. Hytissä ei sinä iltana ollut muuta virtaa kuin yläpunkan lukuvalo, joka vielä jostain syystä paloi keltaisena puolella teholla. Kovin oli romanttista sen valossa lueskella kirjaa ja juoda punaviiniä pahimpaan harmitukseen.

Daffin kaveri tuli aamupäivästä ja toivuttuaan pahimmasta järkytyksestä (nähtyään Sisun) alkoi hommiin. Muutama kytkentä ja saatiin auto käymään. Sitten kärry pois päältä ja matka kohti korjaamoa alkoi. Melko raskas oli Sisu käännellä nuppinakin ilman tehostinta.

Auto oli loppupäivän montulla iltahämäriin saakka. Johdot eroteltiin yksitellen toisistaan ja väliin juotettiin uudet johdon pätkät. Sitten oli Sisu taas iskussa. Minä olin sillä välin kävellyt korjaamon lattialla melkein kengänpohjat puhki. Soitin toimistolle, jossa iloittiin auton valmistumisesta, käskettiin ottaa tyhjä perävaunu juuri Lyoniin saapuneelta firman toiselta kuljettajalta ja ajaa aamuksi 750 kilometrin päähän Saksan puolelle Ruhrin alueelle lastaamaan. Jos väsytti jo silloin illalla korjaamopäivän päätteeksi, niin seuraavana aamuna lastauspaikalla vasta väsyttikin..