[Skip to Content]
Kuljettajakoulutus.fi logo

KOKEMATTOMAT JÄNIKSET, VANHAN TIEN AIKAAN BLOGI

 

EK4Olin lähdössä iltalaivalla Tukholmaa kohti Turusta Siljalla. Ajoin tullin eteen ja huomasin samalla rekkojen välissä pari noin 15 v. ikäistä pojankloppia vilkuttelemassa ja naureskelemassa.

Olin hakenut matkalipun ja käynyt tullissa setvimässä paperini, kun ulos menessä vastaan käveli kollegani Matti. Sovittiin, että pyydän samalla tullia pistämään Matin kärryynkin sinetin. Pistin omaan ajokkiin plommilangat paikalleen ja menin Matin kärryn taakse tekemään saman. Toinen takaovi oli raollaan. Tuli heti ne klopit mieleen; poikia vaan ei enää näkynyt missään. Pistin oven kiinni ja langan paikalleen. Tulli kävi laittamassa sinetit ja kohta Mattikin tuli ulos, jolloin kerroin tästä aukinaisesta ovesta. Kiroiltiin siinä sitten hetki yhdessä näitä nuoria joiden varassa osaksi makasi kansakunnan tulevaisuus.

Matti oli jo aikaa päässyt laivaan, kun tuli minun vuoroni ajaa sisään. Autokannella kävellessäni huomasin, että hänen perävaunustaan kuului hirveätä huutoa ja seinien kolistelua. Kävin kertomassa kaverille, joka ajatti autoja kannelle, että yksi juustokuorma vissiin haluaa jaloittelemaan.

Kaveri tuli tarkastamaan tilanteen ja kysyi, tiedänkö kuka autoa ajaa? Myönsin tuntevani kuljettajan ja minua pyydettiin noutamaan Matti paikalle. Löysin hänet lopulta saunan löylyistä. Matti kuitenkin  sanoi, että mölytköön siellä kaapissa, hän on nyt saunassa.

Menin vielä takaisin kannelle. Siellä oli laivan perämies, tulli, poliisi ja tietysti kasapäin uteliaita kanssamatkustajia. Turun Sanomat ei ollut sentään vielä ehtinyt paikalle. Kerroin, että pojat saavat Matin puolesta pysyä kyydissä, koska hänellä on saunominen pahasti kesken. Polisi oli kuitenkin sitä mieltä, että eiköhän ne sieltä ulos oteta (samaan aikaan huuto kiihtyi perävaunussa, en tiedä kuulivatko kaverit, kun sanoin, että saavat jäädä kyytiin).

Viluiset pojat päästettiin ulos kaapista. Ei tainnut ollakaan kovin hyvä idea salamatkustaa perävaunussa Ruotsiin. Siinä tulee äkkiä äitiä ikävä, kun kesävaatteissa istuu pimeässä +4 asteisen juustokuormaan päällä.

Sain sitten kertoa vielä aiemmat tapahtumat konstaapeleille ja nämä puolestaan sanoivat ”jänisten” tuntomerkkien täsmäävän harvinaisen hyvin pariin koulukodista kadonneeseen sankariin.

Kuva: Erik Van de Burgt