[Skip to Content]
Kuljettajakoulutus.fi logo

Kannattavaa ammattipätevyyttä

5372959

Vesa Kärkkäinen kirjoitti kuorma-autonkuljettajien ammattipätevyyskoulutuksesta tuomiten sen täysin turhaksi ja hyödyttömäksi (SS 11.2.).

Ennen ammattipätevyysvaatimusta kuorma- ja linja-autonkuljettajaksi pääsi pelkästään autokoulun perusteella ammattien vaativuudesta huolimatta. Se oli koko EU:ssa tunnustettu puute, johon lain myötä saatiin selvä parannus.

Lain 2. pykälässä säädetään vapautukset pätevyysvaatimukseen. Niihin kuuluu mm. henkilö, joka kuljettaa materiaaleja tai laitteita, joita hän ammattiaan harjoittaessaan käyttää, eikä ajoneuvon kuljettaminen ole hänen päätoimensa. Vapautus ei koske vain sähkö- ja putkimiehiä vaan kaikkia ammattiryhmiä.

Taustalla on selvä logiikka: jos henkilö asentaa sähkölaitteita ja kuljettaa asennustarvikkeensa työmaalle mennessään, hän on sähköasentaja. Jos henkilö vain kuljettaa tarvikkeet, hän on kuljettaja.

Kärkkäinen kertoo yrittäjästä, joka kuljettaa tavaraa asiakkailleen vain pari kertaa vuodessa ja jonka voimavaroja koulutusvaatimus vie kohtuuttomasti.

Oma kuljetuskalusto niin vähäistä kuljetustarvetta varten on sitä artikkelissa mainittua ”tyhjän separaattorin pyörittämistä” sananmukaisesti.

Se syö yrityksen kannattavuutta, eikä vuotuinen päivän koulutusvaatimus. Ammattiliikenne hoitaisi kuljetukset edullisemmin ammattipätevillä kuljettajillaan.

Toisena esimerkkinä Kärkkäinen käyttää palomiestä, joka ei saa jäädyttää ulkojäitä paloautolla ilman kuljettajan ammattipätevyyttä. Pelastuslaissa säädetään palomiesten tehtävistä, eikä niissä mainita ulkojäiden jäädyttämistä. Varsinaisissa tehtävissään palomiehet on vapautettu ammattipätevyysvaatimuksesta.

Ammattipätevyysvaatimuksen ulottamisesta kaikkiin kuorma-autoa kuljettaviin henkilöihin voi toki keskustella asiallisesti.

Onko sivutoimisuus ja vähäinen ajosuorite peruste siitä vapauttamiselle – vai päinvastoin pätevä perustelu lisäkoulutukselle?

Koulutuksen hyötyä ei tule tarkastella vain kuljettajan omalta tai hänen työnantajansa kannalta. Kysymys on kaikkien tienkäyttäjien ja kuljetuksiin tavalla tai toisella liittyvien turvallisuudesta.

Raskaan liikenteen onnettomuuksissa kuolee lähes sata ihmistä vuosittain ja yli 600 loukkaantuu. Raskaan ajoneuvon kuljettaja säilyy usein onnettomuuksissa toimintakykyisenä. Artikkelissa vähätellyn ensiapukoulutuksen suorittanut kuljettaja voi kurssilla saatujen valmiuksiensa avulla pelastaa ihmishenkiä ja estää lähimmäistään vammautumasta loppuiäkseen.

Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi) on hyväksynyt suuren määrän erilaisia koulutusohjelmia. Osallistuja voi itse valita niistä omat jatkokoulutuksensa. Vapaa valinta varmistaa sen, että koulutus vastaa varmasti osallistujan tarpeita hänen omassa työtehtävässään. Vapautta pitää vain osata käyttää.

Koulutusohjelmien joukossa on monia eri tahojen vaatimia koulutuksia, kuten ADR-ajolupakoulutus ja kuljettajille räätälöity Työturvallisuuskortti-, Tieturva 1 -koulutus sekä ensiapukoulutus.

Kuljettajalle, jolta vaaditaan edellä mainitut koulutukset, ammattipätevyyslainsäädäntö toi lisää vain yhden ennakoivan ajon koulutuspäivän viiden vuoden aikana. Onko se kohtuuton koulutustaakka?

Pitää paikkansa, että ”Internet on pullollaan kouluttajia”. Hyvää osviittaa asiantuntevan koulutuskeskuksen valintaan niiden joukosta antaa se, kuinka selkeästi ja kattavasti koulutuskeskus kertoo markkinoinnissaan koulutustensa tavoitteet, sisällöt ja kohderyhmät.

Kuljetusalan ammattilaiset tietävät, että oikein valitut jatkokoulutukset maksavat itsensä nopeasti takaisin polttoaine-, vahinko- ja tapaturmakustannusten säästöinä.

Toivottavasti myös kuorma-autoa päätyönsä ohessa kuljettavat muiden alojen ammattilaiset tunnustavat raskaan ajoneuvon kuljettamisen vaativan erityistä osaamista ja ottavat jatkokoulutuksista täyden hyödyn irti.