[Skip to Content]
Kuljettajakoulutus.fi logo

JOULUILON PILAAJA, VANHAN TIEN AIKAAN BLOGI

Kuva: Erik Van de Burgt
Kuva: Erik Van de Burgt

Joulun alla 1980-luvun puolivälissä minulla oli paikka Railshipilla Travemündesta Hankoon. Ajoin laivaan ja lampsin kuljettajien tiloihin. Kuskien messi oli viihtyisä ikkunaton koppero, jonka ainoat kalusteet olivat neliskanttinen pöytä, sen ympärillä tuolit sekä pieni jääkaappi.

Istuskelin tuolla maanpäällisessä paratiisissa odotellen laivan lähtöä, kun joku henkilökuntaan kuuluva tuli tiedustelemaan oliko minulla haluja ostaa heiltä jotain provianttia. Kaupat tehtiin ja kaveri katosi saman tien kuin pieru saharaan.

Lopulta lähdimme liikkeelle ja jonkin aikaa sen jälkeen tuli messiin mies, joka oli varmaan 10 vuotta vanhempi kuin minä nyt, eli vähintäänkin eläkeiän kynnyksellä. Hän lausui tervehdyksen, josta selvisi, että miekkonen oli Ranskanmaalta lähtöisin.

Olimme tämän vanhemman herrasmiehen kanssa ainoat matkustajat tällä matkalla. Yritin kysellä jospa hän olisi sattumoisin puhunut englantia tai edes saksaa, joka sekin taipui minulta lähes loistavasti ranskan kieleen verrattuna, mutta vastaus oli vain kohtelias ”No monsieur”.

Vaivaantunutta hiljaisuutta kesti ehkä varttitunnin. Sitten avasin jääkaapin oven ja kaivoin kilon painoisen Finlandia Vodkapullon esiin ja kysyin selvällä suomen kielellä, että otatko paukut. Ranskalainen tuntui iästään huolimatta olevan nopea oppimaan kieliä, koska silmä kirkastui välittömästi ja hän alkoi hymyillä sekä nyökkäillä. Vajaan tunnin päästä oli pöydässä jo vodkapullon lisäksi lehtiö ja kynä, eikä kommunikaatio-ongelmia esiintynyt enää koko matkan aikana.

En muista enää viikonpäivää, mutta oli iltapimeä, kun saavuimme Hankoon. Maassa oli muutaman sentin tuore lumikerros ja lisää tiputteli taivaalta pikkuhiljaa. Fransmanni ei sanonut asiasta mitään, mutta käsimerkeistä joita olin matkan aikana harjoitellut ymmärtämään, saattoi ymmärtää, että tämä suomalainen talvikeli ei ollut hänelle kaikkein toivotuin tilanne. Tullissa vielä puristelimme käsiä ja toivottelimme toisillemme hyvää matkaa.

Minä lähdin ajelemaan kotia kohti ja käännyin Tammisaaresta Saloa kohti. Yhden mäenharjanteen jälkeen havaitsin kauhukseni, että henkilöauto peruutti ylämäkeen minua vastaan. Samalla hetkellä huomasin myös varjoja tiellä aivan autoni edessä ja sitten alkoi melkoinen ryminä. Ohitin perä edellä vastaan tulevan henkilöauton vasemman kaistan kautta ja kiittelin onneani, että ketään ei tullut vastaan.

Autossa ollut perhe tuskin ymmärsi olla iloinen siitä, että en ollut jyrännyt heitä alleni. Todennäköisesti he päin vastoin olivat suivaantuneita siitä, että, olin tehnyt heidän juuri suurella vaivalla varastamastaan ja auton katolta pudonneesta joulukuusesta hakkelusta.

Rauhallista Joulua!