[Skip to Content]
Kuljettajakoulutus.fi logo

ITÄ-SAKSALAISIA KANSALLISIA ERIKOISUUKSIA, VANHAN TIEN AIKAAN BLOGI

Apu-SaksaKerran oli yllin kyllin aikaa Itä-Saksan läpiajoon Italiaan mennessä. Minut lähetettiin matkaan Suomesta niin, että olisin ehtinyt Ruotsin ja Itä-Saksan kautta Länsi-Saksan rajalle Hoffiin vaikka peruuttamalla siihen mennessä, kun pyhäajokielto Länsi-Saksassa loppui sunnuntai-iltana kello 22.00 ja matka saattoi jatkua kohti Itävaltaa ja Italiaa.

Nukuinkin erittäin pitkän yön jossain baanan varrella Sassnitzin ja Hoffin välillä. Kun saavuin lopulta Itä-Saksan tulliin Hoffissa, alkoi varsinainen ajokkini tehotarkastus ja hirmuinen ristikuulustelu auton vieressä ulkosalla. Minulta tivattiin moneen kertaan, että missä olin aikani heidän viehättävässä maassaan viettänyt. Kerroin yhtä moneen kertaan, että autossani baanarastilla nukkuen. Kun tullimiehet eivät minusta lopultakaan muuta irti saaneet, sain täsmälliset ohjeet kuluvalla äänellä tulevia Itä-Saksan läpiajoja varten. ”Älä nuku täällä, nuku Länsi-Saksassa!”

Myös sakotuskäytäntö oli Apu-Saksassa usein hiukan erikoinen. Työkaverini sai sakot yhdellä kädellä ajamisesta, kun lepuutti vasenta kättä sivuikkunalla ja toinen kollega taas kerran kahdet sakot alle tunnissa, vaikka ei edes ajanut.

Tämä toinen kollega oli pysähtynyt yöllä unille ns. moottoritien viidakkoparkkiin. Niissä parkeissa oli pidettävä parkkeja päällä yöaikaan. Ystävämme ei kuitenkaan jättänyt valoja päälle, koska oli kova pakkanen ja hän pelkäsi ettei auto enää hänen herättyään käynnisty.

Kohta hänen nukahdettuaan koputettiin oveen ja ulkona seisoi konstaapeli, joka halusi maksun siitä, että parkit eivät olleet päällä. Sakko saatiin maksettua ja samalla lupa siihen, että autoa voi näin kovalla pakkasella käyttää nukkuessa, kunhan valot ovat päällä.

Kollegamme nukahti uudestaan, mutta lähes saman tien koputettiin uudelleen oveen. Oven takana seisoi tällä kertaa toinen konstaapeli, joka vaati sakkoa siitä, että kuljettaja oli jättänyt moottorin käymään pysäköintipaikalla.

Kun tämäkin sakko oli maksettu, oli toverimme piristynyt jo niin paljon, että matka saattoi jatkua.