[Skip to Content]
Kuljettajakoulutus.fi logo

HENGENLÄHTÖ LÄHELLÄ, VANHAN TIEN AIKAAN BLOGI

Kuva: Skandinavian Shipping Gazette

Elettiin 1980-luvun puoliväliä. Talvisena lauantaiaamuna oli taas lähtö Siljalla Turusta Ruotsin kautta kohti Manner-Eurooppaa. Seuraava yön höyläsin E4-tietä kohti Etelä-Ruotsia ja aamulla sain uuden laivakyydin Trelleborgista Saksan Travemündeen.

Sunnuntai-iltana olin juuri tullissa esittelemässä paperikasaani paikallisille publikaaneille kymmenien muiden kuljettajien kanssa, kun Trans-Expertin kuljettaja tuli sisälle harvinaisen kalpean näköisenä kertomaan meille muille suomalaisille paikalla olijoille kuinka hän oli juuri meinannut joutua pyssyn ruuaksi.

Saksassahan on sunnuntaiajokielto yli 7,5 tonnisille kuorma-autoille ja yhdistelmille. Travessa olikin tapana käydä tullissa ensin selvittämässä paperit ja sen jälkeen vielä ajoneuvon kanssa tullin rampilla kontrollissa jo päivällä tai illalla (jos siis olit jo paikalla ennen kuin ajokielto loppui klo 22.00). Ajoneuvon tarkastuksen jälkeen ajettiin kulkupelit valmiiksi trailerikentän perälle sataman takaportille, josta virkamiehet päästivät innosta puhkuvan kuljettajalauman maantielle kilvanajoon tasan kello 22.00. Portista pääsi ulos esittelemällä tarpeellisen määrän leimoja sisältäneen laufzettelin (vapaa suomennos = juoksu- tai ajoseteli). Leimat lappuun sai kerättyä käymällä kaikilla vaadituilla rasteilla tullissa (esim. rajapoliisi, paperien kontrollointi ja ajoneuvon sekä kuorman kontrolli).

Kollegamme oli kävellyt tullinrampilla autoaan kohti. Hän oli tulossa tullikopista, jonne oli vienyt laufzettelinsä kontrollin ajaksi. Juuri silloin hänen täysperänsä perävaunun paripyörien ulompi rengas oli räjähtänyt. Huonoksi onneksi yksi tullimiehistä oli seissyt aivan renkaan vieressä ja maassa oli noin viisi senttiä juuri satanutta räntää.

Sokkiin mennyt, loskalla kuorrutettu ja läpimärkä sekä kuulonsa väliaikaisesti menettänyt tullimies oli huutanut suoraa huutoa ja osoitellut huono-onnisen kaverimme nenäpäätä kotelosta kaivamallaan pistoolilla silmittömän raivon vallassa. Itse tullipäällikkö oli tarvittu hätiin, ennen kuin tämä henkisen tasapainonsa menettänyt virkamies oli saatu taltutettua ja ase korjattua parempaan talteen. Herra autonkuljettajalle tuli kuitenkin lopulta tullin nöyrä anteeksipyyntö ja virka-asettaan esitelleelle tullimiehelle vastaavasti tukevat moitteet.

Renkaan räjähtäminen joutui siitä, että laivan kannelta oli tarttunut paripyörien väliin puolipyöreä metallinen ”reivauspatti”, joihin autot kettingeillä tarvittaessa kiinnitettiin matkan ajaksi. Ikävä kyllä rengas antautui tälle metallinpalaselle juuri tullirampilla.

Kymmeneltä illalla, kun pääsimme ryntäämään baanalle, oli kollegallakin kuitenkin taas ehjät renkaat alla ja alkuillan kalpeus kasvoilta kaikonnut.