[Skip to Content]
Kuljettajakoulutus.fi logo

AITIOPAIKALLA, VANHAN TIEN AIKAAN BLOGI

Kuva: Erik Van de Burgt

Hirmuinen ulina keskeytti rauhallisen ajorupeaman illan hämärtyessä Hampurin alapuolella A1 baanan kolmikaistaisella osuudella. Veto hävisi ja täytyi ohjata yhdistelmä kiireen vilkkaa pientareelle kaiteen viereen parkkiin. Pyörännapa oli hajonnut vetoakselilta tien puolelta.

Kävin kiikuttamassa kolmion hätävilkut päällä seisovan auton taakse jonkin matkan päähän. Etsin auton huoltokirjasta DAF-kuorma-autojen päivystysnumeron ja katsoin sitten taskulampun valossa moottoritien reunatolpasta, että kummasta suunnasta löytyy lähin hätäpuhelin. Nuoli tolpan yläpäässä osoitti eteenpäin, joten lähdin kävelemään nuolen osoittamaan suuntaan piennarta pitkin raikkaassa vesisateessa.

Puhelin löytyikin muutaman sadan metrin päästä. Sain linjan auki hätäkeskukseen, josta luvattiin lähettää ADACin auto paikalle. Sanoin, että siitä ei nyt taida valitettavasti olla apua, annoin Daffin päivystysnumeron ja pyysin soittamaan siihen. Sainkin tästä jonkinlaisen lupauksen.

Aikaa kului ja lopulta paikalle saapui.. ADAC. Kaveri tuli jutulle ja sanoi, että hänestä ei taida olla apua. Täällä tarvitaan Daffin huoltoauto. Oltiin siitä asiasta samaa mieltä. Hän lupasi hoitaa apua paikalle ja laittoi vielä lisää keltaisia valoja auton taakse, ennen kuin häipyi.

Kului vielä varmaan kaksi tuntia ennen kuin Daffin huoltomies saapui. Hän teki saman diagnoosin kuin minäkin kolme-neljä tuntia aiemmin ja sanoi, että palaa seuraavana päivänä aamuruuhkan jälkeen. Sitten koitetaan saada romut siirrettyä pajalle Hampuriin.

Se olikin melko pitkä ja ”myrskyinen” yö. Sänky oli  ajokissani yläkerrassa ja puolen minuutin välein läpi koko yön ajan sujahteli rekkoja 90 km/h nopeudella metrin päästä ajokkini ohi. Ilmavirta heilutteli autoa jolloin pää ja jalat löivät vuorotellen hytin seiniin pari kertaa minuutissa.

Vesisade oli vaihtunut yön aikana auringon paisteeseen ja sain juoda aamukahvit vielä  aamuruuhkaa aitiopaikalta katsellen. Lopulta asentaja kuitenkin palasi ja purki rikkoontuneen navan akselin päästä, roiskaisi vähän punaista maalia vetoakselin päähän ja käski laittaa lukon päälle. Ja sitten lähdettiin. Aluksi miekkonen ajeli vieressäni ja katseli, ettei akseli lähde tunkemaan ulospäin, mutta kun se tuntui pysyvän paikallaan, lähti hän ajamaan edellä.

Vauhti ei missään vaiheessa noussut yli viidenkympin, mutta lopulta oltiin kuitenkin pajalla Hampurissa. Nopean tilannearvion jälkeen minulle kerrottiin, että auton saa noutaa seuraavana iltapäivänä. Hoideltiin vielä maksupoliittiset asiat työnantajan ja korjaamon kesken kuntoon. Sitten soitin Hampurin Merimieskirkolle ja kun sieltä ystävällisesti luvattiin minulle huone, niin soitin vielä taksin ja lähdin kirkolle päiväunille. Uni maittoi valvotun yön jälkeen, kun sänkykin pysyi vaihteeksi paikallaan.