[Skip to Content]
Kuljettajakoulutus.fi logo

AIKA TAVARAN KAUPITSEE, VANHAN TIEN AIKAAN BLOGI

Sen kuuluisan vanhan tien aikaan, kun nykyisellä EU-alueella oli vielä kansallisvaltioiden välillä rajat, oli tapana tullin toimesta sinetöidä lähes kaikki vientikuormat. Se oli melkoinen rasite ja hidaste kuljettajalle silloin, kun kuormassa oli tullauksia ja purkuja useammassa paikassa, jopa useammassa maassa.

Esimerkiksi Ranskassa saattoi olla ensimmäinen tullaus vaikka aivan pohjoisessa Lillen liepeillä ja ensimmäinen purku Lillen ja Pariisin puolivälissä. Periaatteessa piti siis tullauksen yhteydessä poistattaa sinetti kuormatilasta ja käydä purkamassa tämä ensimmäinen paikka sekä sen jälkeen ajaa takaisin Lilleen samaan tulliin hakemaan uusi sinetti tai vaihtoehtoisesti käydä ensin myös Pariisissa suorittamassa muut tullaukset ja vasta sen jälkeen palata purkamaan sinne Lillen ja Pariisin välille. Joskus toki myös onnistui poistattaa sinetti kaikista lopuista tullipapereista ensimmäisen tullauksen yhteydessä.

Jos taas oli ensin yhden tavaraerän tullaus Lillessä, mutta nekin tavarat purettiin Pariisin alueelle, ei ongelmaa ollut. Silloin saattoi käydä myös Pariisissa toisessa ja mahdollisesti vielä kolmannessa tullissa, ennen kuin ovia täytyi availla ensimmäistäkään kertaa purkauksen takia.

No, tietysti jokainen touhusi sinettien kanssa niin kuin parhaaksi näki. Suomen tulli oli kyllä omalta osaltaan yrittänyt tietämättään helpottaa kuljettajien elämää. Sinettien materiaali oli jossakin vaiheessa muuttunut niin pehmeäksi, että sinetit eivät enää murtuneet niin helposti niitä poistettaessa kuin aiemmin. Ainakin Turussa oli tällainen sinettierä kauan käytössä.

Olin taas kerran lähdössä Turusta Tukholman kautta kohti etelää. Tullilla oli periaatteessa mahdollisuus päästää meidät myös ilman sinettiä matkaan, jos kuorman pystyi toteamaan joten pyysin kuten aina tullimieheltä, että päästää minut matkaan ilman sinettiä, kun tullauksia ja purkupaikkoja oli taas vähän siellä sun täällä. Ei käy, sanoi tämä..

Jollakin lailla oltiin jo tultu tutuiksi, kun samojen tullimiesten kanssa touhuttiin Turussa joka viikko ja sanoinkin hänelle, että laita sitten se sinetti, otan sen välillä pois. Ei sitä pysty ottamaan välillä pois, sanoi puolestaan virkamies ja sinetti pistettiin papereihin.

Hetken päästä sama tullimies tuli ulos laittamaan sinettiä perävaunuun. Sanoin, että annatko uuden sinetin, jos todistan tällä ensimmäisellä, että sen voi ottaa välillä pois. Hän katseli minua hetken ja sanoi: ok!

Käskin hänen kääntyä hetkeksi ja otin sinetin pois. Sitten totesimme yhteisesti, että perävaunussa ei ole sinettiä. Tulli kääntyi uudestaan ja pistin sinetin takaisin. Taas katseltiin, tällä kertaa sinettiä ja virkamies joutui myöntämään, ettei hän pystynyt sanomaan oliko sinetti ollut välillä pois vai ei.

Uusi sinetti laitettiin kärryn perään eikä asiasta enää puhuttu sen koommin, mutta jatkossa pääsin hieman helpommin ilman sinettiä matkaan. Joku kollega joskus kyseli miksi minulla oli eri numeroisia vanhoja sinettejä auton hytissä. Aika tavaran kaupitsee…